Suomen operaatiotutkimusseura on valinnut vuoden 2020 OR-henkilöksi VTT:n johtavan tutkijan), TkT Peter Ylénin. Ylén väitteli tohtoriksi vuonna 2001 Teknillisestä korkeakoulusta automaatio- ja systeemitekniikan alalta. VTT:llä Ylén on työskennellyt vuodesta 2005. Tätä ennen hän on toiminut InterQuest- ja Virable-yritysten johtotehtävissä sekä Vaasan yliopiston teollisen automaation professorina vuosina 2000-2001.

VTT:llä Peter Ylén on johtanut muun muassa systeemidynamiikan ja optimoinnin tutkimusryhmää sekä liiketoiminnan ekosysteemien ja ennakoinnin tutkimusaluetta sekä Työn murroksen painopistealuetta.  Tällä hetkellä hän vetää vaikutusten arvioinnin tutkimusryhmää. Näissä tehtävissään hän edistää systeemisten ratkaisujen käyttöönottoa erilaisten monimutkaisten teknisten, taloudellisten ja sosiaalisten järjestelmien arvioinnissa ja kehittämisessä. Viimeaikaisia esimerkkejä Ylénin tutkimuskohteista ovat täsmälääketieteen ekosysteemit, mediaekosysteemien liiketoimintamallit sekä asiakaslähtöiset hyvinvointipalvelut. Ylén on ollut mukana useassa EU:n ja Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimusprojektissa, ja on tähänastisen uransa aikana julkaissut lähes 70 tieteellistä artikkelia ja raporttia.

Kysyimme vuoden OR-henkilön näkemyksiä systeemitieteiden höydyistä monimutkaisten ongelmien ratkaisussa, automaatiotekniikan ja operaatiotutkimuksen eroista ja yhtäläisyyksistä, sekä systeemitieteiden opiskelijoiden tulevaisuudennäkymistä.

Olet työskennellyt jo pitkään monimutkaisten, systeemisten ongelmien parissa. Millaisia hyötyjä olet havainnut systeemitieteen menetelmien soveltamisessa tällaisten ongelmien tarkasteluun?

”Ihmisillä on taipumus keskittyä ajallisesti ja paikallisesti rajattuihin, itseä lähellä oleviin asioihin. Tämän johdosta monet systeemiset takaisinkytkennät vaikuttavat riippumattomilta ulkoisilta muuttujilta. Systeemitieteen menetelmät ovat erinomaisia työkaluja taisteluun rajallista ajattelua ja osaoptimointia vastaan.”

Digitalisaatio, analytiikka ja tekoäly ovat kaikkein huulilla. Ovatko systeemitieteen menetelmien sovellusmahdollisuudet parantuneet trendin myötä?

”Sovelluspotentiaali systeemitieteiden menetelmille on parantunut merkittävästi.  Dataa ja laskentakapasiteettia on runsaasti saatavilla, ja samalla pöhinä digitalisaatiosta, analytiikasta ja tekoälystä on muuttanut asenteita tietopohjaista päätöksentekoa kohtaan. Tämä on toisaalta ylikorostanut datan ja analytiikan merkitystä narratiivisten systeemitieteiden kustannuksella tulevaisuuden hahmottamisessa.  Data kuvaa kuitenkin vain osaa systeemin merkittävistä suureista ja näitäkin vain historian ja nykytilan kantilta. Kun tarkastellaan nopeasti muuttuvaa systeemiä, kovalla datalla tehdyn ennustemallin aikahorisontti on melko lyhyt.  Epämuodollisen tiedon ja tulevaisuuden tutkimuksen menetelmien hyödyntäminen data-analytiikan tueksi olisi olennaista.”

Kuinka systeemitieteet mielestäsi eroavat muusta ”datapöhinästä”?

”Datapöhinä pitää sisällään kaiken tietokannoista, standardeista, arkkitehtuureista, datafuusiosta, jne., joita ei teknisellä tasolla usein lasketa mukaan systeemitieteisiin. Systeemitieteet taas pitävät sisällään sekä kvantitatiivisen datapohjaisen analyysin ja kvalitatiivisen asiantuntija-analyysin.  Tämä on kuitenkin veteen piirretty viiva ja määrittelyistä kiinni.  IT-asiantuntijoiden mielestä kaikki tämä on IT:tä ja systeemiteoreetikoiden mielestä taas systeemitieteitä.”

Automaatio- ja systeemitekniikka sekä operaatiotutkimus voidaan lukea kuuluviksi systeemitieteisiin. Mitkä ovat oman erikoisalasi eli automaatio-, säätö- ja systeemitekniikan erityispiirteet yleisempiin systeemitieteisiin verrattuna?

”Yleisesti katsottuna systeemitieteet keskittyvät takaisinkytkentöjen ja dynaamisten järjestelmien ymmärtämiseen. Historiallisesti automaatiotekniikan fokus on ollut autonomisissa systeemeissä, säätöteoriassa ja teknisissä sovelluksissa, kun taas systeemitieteiden alue on ollut huomattavasti laajempi sekä sovellusten että menetelmien osalta.  Tämä pieni ero on kuitenkin pienenemässä, kun automaatioratkaisut tulevat yhä kompleksisempien korkean tason systeemien hallintaan.  Tämä kehitys on luonnollista jatkumoa yksittäisen säätöpiirin problematiikan laajenemisesta monimutkaisempien ristikkäin kytkettyjen ja jopa tehtaanlaajuisten systeemien hallintaan.  Nykyään puhutaan liiketoimintaekosysteemien digitaalisista kaksosista, organisaatioiden päätöksenteon automaatiosta, jne.”

Millaisena näet systeemitieteiden tulevaisuuden? Onko näköpiirissä uusia sovelluskohteita, menetelmäkehitystä tai ristiinpölytystä muiden tieteenalojen kanssa?

”Kaikki asiat meidän ympärillämme koostuvat systeemeistä, joten systeemitieteet ovat erittäin relevantteja tulevaisuudessakin.  Dataa on enemmän kuten myös resursseja sen käsittelyyn.  Lisäksi hajautettujen systeemien lisääntyessä ja toimintaympäristön kiihtyvässä muutosnopeudessa on yhä suurempi tarve systeemitieteille ympäröivän maailman ymmärtämisessä ja toiminnan hallitsemisessa.

Merkittävä ristiinpölytysalue on kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten menetelmien fuusio. Data- ja matemaattislähtöiset kvantitatiiviset menetelmät ja kvalitatiiviset menetelmät (kuten ennakointi, palvelumuotoilu, juurruttaminen ja vaikutusten arviointi) hyötyvät merkittävästi toisistaan.”

Mitä vinkkejä antaisit tulevia uranäkymiä pohtiville operaatiotutkimuksen tai automaatio- ja systeemitekniikan opiskelijoille?

”Tärkein vinkki on, että systeemitieteitä kannattaa opiskella – ne valmistavat kaikkeen mahdolliseen.  Mikäli hallitsee systeemi- ja operaatiotutkimuksen menetelmiä, niin voi aina halutessaan vaihtaa uraansa ja toimialueita kuin sukkaa.  Omalla kohdalla sovellusalueita ovat kaikki haastavat systeemit vaihtelevilla toimialoilla, kuten alueellinen kiertotalous, traumaattisen aivovaurion hoitoketju, nuorten syrjäytyminen ja mielenterveys, verkottunut projektiliiketoiminta, kaupunkisuunnittelu, ekosysteemien rakentaminen, tulevaisuuden liikenne – ja tässä on vain muutamia poimintoja. ”